Näkemiin Neuvostoliitto

 

Ohjaus ja käsikirjoitus: Lauri Randla

Pääosissa: Niklas Kouzmitchev, Nika Savolainen, Pääru Oja, Elene Baratashvili, Ülle Kaljuste, Tõnu Oja, Jekaterina Novosjolova

Kesto. 86 min.

Viro, Suomi, 2020

AINA VÄHÄN MUUKALAINEN

4 tähteäInkerinsuomalaisen Lauri Randlan (s.1981) esikoiselokuvan Näkemiin Neuvostoliitto (Hüvasti, NSVL, 2020) piti tulla ensi-iltaan maaliskuussa. Kävi kuitenkin kuten monelle muullekin hankkeelle tänä keväänä, ensi-ilta siirtyi yli huhtikuisen merkkipäivän, jolloin tuli kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun presidentti Mauno Koivisto toivotti sotien jälkeen Neuvostoliittoon palautetut inkerinsuomalaiset tervetulleiksi takaisin Suomeen. Nyt kuitenkin elokuviin jo pääsee, ja vieläpä katsomaan siis maailman ensimmäistä inkerinsuomalaista pitkää elokuvaa. Vilpitön ja elämänmakuinen draamakomedia perustuu ohjaajan oman perheen kokemuksiin Neuvosto-Virossa 1980- ja 1990-lukujen taitteessa, jolloin Neuvostoliiton hajoaminen oli alkamassa.

Johannes  (Niklas Kouzmitchev) asuu isovanhempiensa kanssa 80-luvun Neuvostoliitossa, salaisessa uraaninjalostamokaupungissa, jota ei ole edes merkitty karttaan. Johanneksen säteilyonnettomuuden seurauksena protestoivaksi heittäytyvä perhe saa lähtöpassit suljetusta kaupungista ja siellä asumiseen liittyneistä etuoikeuksista. He pyrkivät Tallinnaan, jossa Johanneksen kapinallinen opiskelijaäiti (Nika Savolainen) on jo asunut pidempään. Lopulta äiti joutuu kuitenkin lähtemään Suomeen töihin. Tallinnassa inkeriläinen Johannes on kiusattu ja kummajainen, kunnes löytää ystäväkseen ja ensirakkaudekseen tšetšeenityttö Veran (Elene Baratashvili). Johannes kokee kasvukipuja, kuten pikkuhiljaa itsenäisyyteen pyrkivä Virokin. Arvostusta ikäisiltään hän alkaa saada, kun äidin mukana Suomesta Neuvosto-Viroon kulkeutuu länsimaisia leluja, vaatteita ja herkkuja Dumle-tikkareista ja välkkyvistä lenkkareista satelliittilautaseen. Johannes alkaa haaveilla Suomeen muuttamisesta, mutta toisaalta ensisuudelma Veran kanssa on kokematta ja paljon tärkeitä ihmisiä jäämässä entisille kotiseuduille.

Lämmin ja tragikoominen Näkemiin Neuvostoliitto ei osoita syyttävää sormea mihinkään tiettyyn suuntaan, vaan kertoo elämästä lapsen silmin nähtynä. Vaikka elokuvassa näytetään korruptiota, mielivaltaista koulukuria, Afganistanin sodan traumoja ja etnisiä jännitteitä, se on ennen kaikkea autenttista, nostalgista ajankuvaa Alla Pugatšovan Miljoonan ruusun tai virolaispunkkari Villu Tammen Tere perestroikan tahdittamana. Elokuvan tekijäjoukko onkin suurilta osin neuvostoaikana eläneitä kuvaaja Elen Lotmanista lavastaja Jaana Jürisiin. Johanneksesta kunnon neuvostokansalaista kasvattavaa isoäitiä esittävä Ülle Kaljuste ja toista laitaa edustavaa punkkariäitiä näyttelevä Nika Savolainen pelaavat hyvin yhteen. Nuori Niklas Kouzmitchev selviytyy erinomaisesti pääroolistaan näiden kahden, kuten myös eri kansallisuuksien taisteluiden tiimellyksessä. Elokuvassa kuullaan inkerinsuomen lisäksi venäjää ja viroa, lisäksi Eero Ritala kertoo suomeksi aikuisena Johanneksena omista vaiheistaan.

Onnistuneen esikoisohjauksen voi nähdäkin kertovan ennen kaikkea kasvusta ja olosuhteiden hyväksymisen pakosta, kun muuta vaihtoehtoa ei ole. Kansalaisuudet ja rajat ovat loppujen lopuksi keinotekoisia, vain hyvän ja pahan, muihin ihmisiin ja vallitsevaan tilanteeseen suhtautumisen voi valita.

Mari Lindqvist

,