Ohjaus: Patty Jenkins
Käsikirjoitus: Allan Heinberg ja Geoff Johns, Patty Jenkins
Pääosissa: Gal Gadot, Chris Pine, Robin Wright, Connie Nielsen, David Thewlis, Danny Huston, Elena Anaya, Ewen Bremner, Lucy Davis, Lisa Loven Kongsl
Kesto: 141 min.
Yhdysvallat, 2017
WONDER WOMAN PELASTAA MAAILMAN
Naispuolista toimintasupersankarihahmoa ovat odotelleet nykyelokuviin varmasti muutkin kuin toimintaelokuvien peruskaavaan tylsistyneet naiskatsojat. Wonder Woman (2017) vastaa upeasti tähän haasteeseen ja tuo ihan uutta raikkautta toimintagenreen. Wonder Woman -hahmo valloittaa supersankareista yleensä piittaamattomatkin hienovireisellä, lämpimällä huumorillaan ja feministisellä otteellaan. Patty Jenkinsin (Monster-Aileen Wuornos, 2003, Jälkiä jättämättä-sarja) ohjaaman, Allan Heinbergin ja Geoff Johnsin käsikirjoittaman elokuvan puolijumalallisen amatsonisoturi Wonder Womanin on luonut William Moulton Marston. Hahmo on Yhdysvalloissa suorastaan ikoninen, mutta muualla tuntemattomampi. Sarjakuvissa se on seikkaillut kuitenkin jo 76 vuotta.
Puolijumala Diana (Gal Gadot) elää paratiisissaarella amatsonien prinsessana ja voittamattomaksi soturiksi koulutettuna. Miehet ovat hänelle tuntematon käsite, kunnes saarelle haaksirikkoutuu amerikkalainen lentäjä ja saksalaisia vakoileva Steve Trevor (Chris Pines). Häneltä Diana saa kuulla ensimmäisestä maailmansodasta, joka velloo päättymättömänä ihmisten maailmassa. Diana päättää lähteä tekemään lopun konflikteista ja surmaamaan sodan jumalan Aresin, jonka uskoo olevan kaiken julmuuden takana. Ensimmäisenä hän suuntaa Lontooseen, jonka harmaus, tylyys ja naisia vähättelevä muka sivistynyt ympäristö saa hänet haukkomaan henkeään. Sotaa vastaan taistellessaan Dianalle, Wonder Womanille vihdoin todella selviää täydet voimansa, vahvuutensa ja tuleva kohtalonsa. Sitä ennen hänen on kuitenkin selvitettävä monta ongelmaa ihmisten eriskummallisessa, julmassa maailmassa, jota hän on tullut hyväntahtoisena pelastamaan.
Wonder Woman (2017) on suunnattu pääasiassa teini-ikäiselle katsojakunnalle. Onkin harmillista, että mahdollisesti siksi dialogin piikit ovat harvassa ja yhteiskunnallinen kritisointi on tehty turhan ympäripyöreästi tulkittavaksi. Onneksi tarkkaavainen katsoja saa silti hymähdellä ja oivaltaa paikka paikoin. Supersankari-elokuvan peruskaavaa noudattavaa tarinaa on yllättävän voimaannuttavaa seurata, kun kaiken voittavana, supervoimat omaavana pelastajana toimiikin välillä nainen. Näyttelijäntyössä Gal Gadotin missi- ja mallitausta on toki aistittavissa, muttei häiritsevästi. Gadot on uskottava itsenäisenä tahtonaisena, jota ei kiinnosta aiheuttavatko hänen liikkumista helpottavat, muun muassa reidet paljaiksi jättävät taisteluasunsa reaktioita vastakkaisessa tai omassa sukupuolessa. Hänellä kun on parempaakin miettimistä. Trevorin rooli elokuvassa on olla paitsi taisteluparina, myös kainaloisena ja pelastettavana, onhan hän ”vain ihminen”. Jostain syystä tuttu asetelma sukupuolet toisinpäin käännettynä ei ärsytä ainakaan naiskatsojaa lainkaan. Chris Pine osaa antaa Gadotin loistaa suurimpana tähtenä ja voittamattomana sankarina.
Amatsoniprinsessan seikkailuja on pakko suositella äiti-tytär-hetkiin ja muihin tyttöjeniltoihin. Myös treffi-elokuvana se varmasti toimii, niin keskustelun herättäjänä kuin vanhanajan rakkaus-toimintaelokuvanakin. Wonder Woman ei kuitenkaan sekään yli kaksituntisena pyörityksenä vältä tyhjäkäyntiä. Toimintajaksot ovat venytettyjä, kuten tyypillisesti supersankarielokuvissa, pahikset sarjakuvamaisen yltiöilkimyksiä ja muut karikatyyriset hahmot etenkin rotutyypittelyssään kyseenalaisia. Päähenkilö Diana Prince on kuitenkin vastustamattoman kirkasotsainen sankari ja häntä esittävä Gadot filmitähden karismaa hehkuva tähti. Ja kukapa voisi olla kyyninen elokuvaa kohtaan, jossa vilpittömästi uskotaan rakkauteen ja taistellaan sen puolesta loppuun asti, vieläpä supervoimia käyttäen.
Mari Lindqvist