Once Upon a Time.. in Hollywood

Ohjaus: Quentin Tarantino

Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Brad Pitt, Margot Robbie, Emile Hirch, Margaret Qualley, Timothy Olyphant, Austin Butler, Dakota Fanning, Bruce Dern, Al Pacino

Kesto: 162 min.

Iso-Britannia, Yhdysvallat, 2019

OLIPA KERRAN HOLLYWOOD

4 tähteä

Quentin Tarantino (s.1963) on etukäteen ilmoittanut, että tulee tekemään elämässään kymmenen elokuvaa ja poistuu sen jälkeen alalta. Yhdeksäs elokuva Once Upon a Time.. in Hollywood (2019) onkin sitten enemmän kuin kaikki aikaisemmat muut ja herättää mielenkiinnon, mitä voisi olla enää kymmenes elokuva. Loppusanoiksi kun riittäisi tämäkin liki kolmetuntinen teos. Etukäteen on myös hämmennystä herättänyt Tarantinon vaatimus, että elokuvan juonesta ei saisi kertoa liikaa etukäteen. Toivomuksen käsittää, kun elokuvan viimeisiä minuutteja viedään. Ohjaaja on tehnyt kunnianosoituksen Hollywoodille, tv:lle ja elokuvalle, sen rivityöntekijöille, loputtomalle työlle luoda illuusio illuusion perään ja illuusion onnistuminen vaatii salaisuuksia.

Eletään vuotta 1969 muutoksen kourissa olevassa Los Angelesissa. TV-tähti Rick Dalton (Leonardo DiCaprio) ja hänen pitkäaikainen stunt-näyttelijänsä  ja ystävänsä Cliff Booth (Brad Pitt) yrittävät selviytyä alalla, jota eivät enää ole tunnistaa omakseen. Dalton asuu ”kaupungin kuumimman ohjaajan” Roman Polanskin(Rafał Zawierucha) ja hänen nuoren ja lupaavan näyttelijä-vaimonsa Sharon Taten (Margot Robbie) naapurissa Hollywoodin kukkuloilla ja tuntee keski-ikäisenä tv-tähtenä alemmuutta. Ura on laskussa, eikä miestä kysellä kuin halpoihin tv-tuotantoihin ja spagetti-westerneihin. Onneksi tiivis ystävyys Rickin autokuskinakin toimivaan Cliffiin lohduttaa. Cliff on parivaljakosta toiminnan mies, kun Rick taas potee taiteilijan tuskaa. Aurinkoisilla kaduilla ja pimeillä kujilla laahustaa myös Daltonia ärsyttäviä, paljasjalkaisia hippinuoria. Cliff suhtautuu porukkaan suopeammin ja pääsee hippityttö Pussycatin (Margaret Qualley) vanavedessä tutustumaan kummalliseen yhteisöön lähemmin.Tarantino on aina mässäillyt elokuvissaan väkivallalla. Tällä kertaa syy on kuitenkin perusteltu. Elokuvan päähenkilöt Dalton ja Booth ovat väkivaltaviihteellä koko aikuisikänsä itsensä elättäneitä kehäraakkeja. Kritisointia on Tarantinon elokuvissa usein myös herättänyt naiskuva. Nyt Margot Robbien Sharon Tate kuitenkin edustaa elokuvassa kaikkea hyvää; uutta maailmaa, raikasta tuulahdusta, lahjakkuutta, herkkyyttä ja kauneutta. Robbien esittämänä vähäiset repliikit ilmeikkäillä kasvoilla pikemminkin korostavat Taten vaikuttavaa persoonaa kuin väheksyisivät häntä. Elokuva ei kuitenkaan kerro Sharon Taten murhasta, vaikka hippiyhteisö edustaakin Mansonin perhettä ja porukka lähestyy elokuvan aikana yhä uhkaavammin Polanskin ja Taten vuokraamaa  kartanoa. Pääosassa ovat fiktiivinen parivaljakko Dalton ja Booth.

Etenkin Bratt Pitt tekee ilahduttavan itseironisen roolin tyylikkään rentona, myhäilevänä stunt-miehenä, jolla on luurankonsa kaapissaan hänelläkin. DiCaprio menee jälleen kerran äärirajoille melankolisena, säälittävänäkin, epäsankarillisena antisankarina, näyttelijälle itselleen vastakohtaisena reppanana. Erikseen on myös mainittava Margaret ”Andie MacDowellin tytär” Qualley tulevaisuuden tähtenä. Räävitön ja impulsiivinen sekopää edustaa häikäisevästi hippiyhteisön arvaamattomuutta ja kiehtovuutta.

Tähticameo-rooleja, elokuvallisia silmäniskuja, todellisia hahmoja fiktiivisten seassa, elokuvia ja tv:tä elokuvan sisällä.. Tätä kaikkea Tarantino saa mahdutettua 162:n minuuttiin ilman, että elokuva tuntuu edes pitkältä. Ajankuva musiikkivalintoineen on tehty niin pieteetillä, että pakahduttaa.  Once Upon a Time.. in Hollywood on monta elokuvaa elokuvassa. Siksi Tarantino onnistuukin niin hyvin. Hän on tehnyt elokuvan siitä maailmasta, minkä kaikkein parhaiten tuntee. Katsojan on vaikea poistua elokuvateatterista ja hyväksyä lopputekstien alkaessa taikamaailman haihtuminen. Tarantino on tehnyt kunnianosoituksen, jota itsessään on pakko kunnioittaa.

Mari Lindqvist

 

 

 

,