Ohjaus ja käsikirjoitus: Darren Aronofsky
Pääosissa: Jennifer Lawrence, Javier Bardem, Ed Harris, Michelle Pfeiffer, Domhnall Gleeson
Kesto: 121 min.
Yhdysvallat, 2017
MOTHER! – Raamatullinen painajainen
Oman tiensä kulkijan, ohjaaja Darren Aronofskyn ( Unelmien sielunmessu, 2000, Black Swan, 2010, Jackie,2016) uutuus mother! (2017) on surrealistinen kauhuelokuva, jota on vaikea verrata muihin kuin hänen omiin teoksiinsa. Venetsian filmijuhlilla mielipiteitä jakanut kauhudraama ei ole miellyttävää tai viihdyttävää katsottavaa, vaikka sitä tähdittävätkin tämän hetken huippunimet Jennifer Lawrencesta Javier Bardemiin sekä uuden, näyttävän tulemisen tekevä Michelle Pfeiffer. Päinvastoin; kaksituntinen groteski mother! saa katsojan vääntelehtimään, milloin iljetyksestä, milloin siitä, että elokuvaan on vaikea suhtautua, koska jossain, melkein tavoitettavissa, mutta kuitenkin saavuttamattomissa pilkistää musta huumori. Vakavana tunnettu ohjaaja tuskin huumoria elokuvaan on tarkoittanut, pahanmielen elokuva vain pistää osan katsojista etsimään jostain valoa. Raamatullisen väkevä elokuva ei ainakaan jätä välinpitämätöntä oloa, luki elokuvaa sitten muusan painajaisena ja hätähuutona tai ohjaajan luomisen, maailmanlopun tai –tuskan esittelynä.
Naimisissa olevaa pariskunta (elokuvassa nimettömiksi jäävät Jennifer Lawrence ja Javier Bardem) asuvat valtavassa huvilamaisessa puutalossa keskellä ei-mitään. Mies on kuuluisa runoilija ja nainen hänen nuori muusansa. Talo on miehen suvun omistama ja kärsinyt pahoja vaurioita tulipalossa. Muusa, aviovaimo kunnostaa asuntoa lähes pakkomielteenomaisella tarmolla, antaakseen miehelleen mahdollisimman suotuisan luomisrauhan. Sisustus, maalaus, remontointi ja terveelliset kokkailut eivät auta; runoilijan runosuoni ei syki, ensimmäistäkään lausetta ei synny paperille. Eräänä iltana talolle saapuu mies (Ed Harris), joka selvästi valehtelee tarvitsevansa majapaikkaa yöksi. Selviääkin pian, että hän on runoilijan suuri fani ja asettautumassa taloon pidemmäksi aikaa. Hetken päästä paikalle pyyhältää stalkkerimaisen fanin vaimo (Michelle Pfeiffer), joka asettautuu myös taloksi välittömästi. Runoilijan vaimo yrittää vastustaa rauhanhäiritsijöitä, mutta runoilijaa vieraat tuntuvat vain piristävän ja innoittavan. Myöhemmin taloon änkeää lisää väkeä; fanipariskunnan muita perheenjäseniä. Syntyy konflikteja ja sen seurauksena lopulta veriteko. Ja vieraita ihmisiä tunkeutuu taloon yhä enemmän ja enemmän, laumoittain virtaamalla…
Elokuvan spoilaus on mahdotonta, niin selittämätön, vaikkakin hämärästi tunnistettava sen maailma on. Katsoja ahdistuu jo ensi minuuteilla. Lawrencen esittämä muusa vaikuttaa aluksi hermoheikolta, äänille herkältä säpsähtelijältä, johon introverteinkään katsoja ei ole heti samaistumassa. Runoilijan luomistuskaa on helppo ymmärtää, kun muusa tarkkailee häntä herkeämättä ja hermoilee pienimmästäkin ulkomaailmasta tulevasta häiriöstä. Pikkuhiljaa asetelma kuitenkin kääntyy. Raadolliset, paikkoja hajottavat, röyhkeät vieraat tuntuvat käytökseltään kohtuuttomilta, runoilija alkaa vaikuttaa omahyväiseltä ihailun kalastelijalta ja muiden ihmisten hyväksikäyttäjältä. Jossain vaiheessa katsoja koettaakin vain selviytyä, hetkestä toiseen, hengissä ja edes jollain tavoin järjissään kuten elokuvan vaimo. Kun muusasta tuleekin äiti, kierroksia tulee tuplasti lisää. Ympäröivä maailma on pelkkä kaiken altaan pyyhkäisevä tulimeri, hulluine fanikultteineen ja uskontoineen, ahneuksineen, luonnonkatastrofeineen. Isosta talosta, vrt. maapallo, tulee elävä, verta vuotava uhri, jota ihmiskunta pahoinpitelee ja tuhoaa.
Mother! on monessa mielessä Darren Aronofskyn pisimmälle menevä teos. Unelmien sielunmessun inhorealistiset kohtaukset on viety uudelle tasolle, Black Swanin herkän, nuoren naisen mielenrauha hajotettu, jos mahdollista, vielä julmemmin. Äänimaailma ja Matthew Libatiquen järisyttävä kuvaus on taiten saatu tarinan palvelukseen. Hetkittäiset kuvat tuovat mieleen Polanskin Rosemaryn painajaisen ja Inhon; Jennifer Lawrence on ajoittain kuin lihallisempi versio nuoresta Catherine Deneuvesta. Humoristiset heitot elokuvan muusa-runoilija-asetelmasta on median toimesta jo tehty, ohjaaja ja päänäyttelijä Lawrencehan ovat tätä nykyä pariskunta.
Mother! (2017) haluaa julistaa niinkin lohdutonta sanomaa, kuin että ikinä ei pitäisi ryhtyä muusaksi, taiteilijaksi saati vanhemmaksi tässä kavalassa maailmassa. Katsoja voi kuitenkin kaiken synkkyyden ja kauhun keskellä nähdä, vaikka ohjaaja sitä ei ehkä olekaan tarkoittanut nähtäväksi, silmäniskun. Onneksi sentään niin. Vaikka mysteerielokuvan anarkistisia huomioita yhteiskunnan rakenteista ja Raamatun opetuksista jääkin pohdiskelemaan pitkäksi aikaa.
Mari Lindqvist