Ohjaus: Kore-eda Hirokazu
Käsikirjoitus: Yuji Sakamoto
Pääosissa: Kurokawa Soya, Ando Sakura, Kukuta Akihiro, Hinata Hiiragi, Takahata Mitsuki, Tanaka Yuko, Nagayama Eita,
Kesto: 126 min.
Japani, 2023.
HÄPEÄ MUUTTUU HIRVIÖKSI
Monster — Vaarallinen leikki ( Kaibutsu, 2023) on japanilaisen ohjaajan Kore-eda Hirokazun paras elokuva. Ohjaajan kaikki edelliset, vaikkapa Shoplifters (2018) ja Like father, Like Son (2013) erikseen mainiten olivat myös hienoja, koskettavia teoksia, mutta tällä kertaa Yuji Sakamoton täydellinen käsikirjoitus on kuin luotu Kore-edan ohjaustyöhön. Se, että Akira Kurosawan Rashomonosta (1950) on selkeästi otettu vaikutteita rakenteeseen, ei kokonaisuutta ainakaan huononna. Kun jännite säilyy elokuvassa lähes alkumetreiltä monitulkintaiseen loppuun asti, on jo onnistettu hienosti, vielä kun tarinan sisältö on syvälle menevää ja uusia ajatuksia herättelevää loppuun asti, voidaan puhua palojen loksahtamisesta paikoilleen. Upean musiikin elokuvaan on säveltänyt vuonna 2023 menehtynyt Ryuichi Sakamoto, jonka viimeiseksi elokuvatyöksi Monster jäi.
Elokuvassa sama tarina ja lyhyt ajanjakso kerrotaan kolmeen kertaan. Joka kerralla kertoja on kuitenkin eri. Kun näkökulma muuttuu, muuttuu myös katsojan ajatukset elokuvan ”monsterista”, hirviöstä. Hirviö on elokuvassa myös symboli, asia, joka kaivertaa ihmistä sisältä, koska se täytyy salata. Lopulta hirviö aiheuttaa konflikteja, jopa väkivaltaa.
Yksinhuoltajaäiti Kaori Mugino (Sakura Ando) huomaa esiteini-ikäisen poikansa Minaton (Soya Kurokawa) alkaneen käyttäytyä omituisesti, jopa itsetuhoisesti. Epätoivoinen ja huolestunut äiti alkaa selvittää asiaa poikansa koulussa ja alkaa vaikuttaa siltä, että opettaja Hori (Eita Nagayama) on käyttäytynyt henkisesti ja fyysisesti väkivaltaisesti Minatoa kohtaan jo kauan. Koulun rehtori, vanhempi nainen (Kukuta Akihiro) tuntuu hyssyttelevän tilannetta ja aikovan anteeksipyynnöillä päästä koko tilanteesta, ettei koulun maine vain mene. Kaorille väitetään kaiken johtuneen siitä, että Minato on kiusannut luokkatoveriaan Yoria (Hinata Hiiragi). Kaori ei hellitä, vaan palkkaa asianajajan. Lopulta Horin on esitettävä julkinen anteeksipyyntö ja hän saa potkut koulusta.
Seuraavaksi nähdäänkin opettaja Horin näkökulma tilanteesta, miten asiat ovat menneet ja katsojan arviot ja tuntemukset henkilöistä heittävät kuperkeikkaa. Yhtäkkiä Hori onkin työkavereidensa, etenkin hirviömäiseltä vaikuttavan rehtorin pompottama, hyvä ja ymmärtäväinen, lapsia kunnioittava opettaja, jota hämmentää Minaton ristiriitainen käytös.
Kolmannessa, eli Minaton näkökulmassa vasta tilanne aukeaa toden teolla. Mistä Minaton outo ja itseinhoinen käytös on johtunut ja minkälaisena hän näkee koulun oppilaat, opettajat ja tapahtumat. Viimeinen näkökulma on ehkä eniten totta, mutta mikä ylipäätään on totuus? Jokaisella on oma totuutensa, eikä hirviöitä ole, muuta kuin ihmisten mielissä. Jos niille antaa periksi, silloin ihmisestäkin tosin voi tulla hirviö.
Lapsipääosia esittävät Kurokawa ja Hinata Hiiragi ovat elokuvan loistavimpia tähtiä. Heidän keskinäinen, kaunis ja yksityinen maailmansa pitää sadunomaista taikaa yllä aikuisten luomassa yhteiskunnassa, jossa niputetaan kaikki erilaisuus sairaaksi ja kummalliseksi. Heidänkin hyvää tarkoittavat pienet valheensa paisuvat helposti suuriksi ja vaarallisiksi, kun väärinkäsityksiä ja sitä kautta vääriä valintoja tapahtuu. Siksi maailma pitäisi pyrkiä pitämään paikkana, jossa etenkään lasten ei tarvitsisi valehdella. Tällaisella elokuvalla siihen annetaan jo pieni toivonpilkahdus.
Mari Lindqvist