Ohjaus: Alli Haapasalo
Käsikirjoitus: Katja Kallio (perustuu Katja Kallion Yön kantaja -romaaniin vuodelta 2017)
Pääosissa: Marketta Tikkanen, Krista Kosonen, Jakob Öhrman, Alma Pöysti, Aamu Milonoff, Noora Dadu, Fanni Noroila, Tiina Weckström, Wilma Melasniemi, Terhi Suorlahti ja Inke Koskinen
Kesto: 112 min.
Suomi, 2026
SAAREEN VANGITUT NAISET
Katja Kallion Yön kantaja -nimiseen romaaniin perustuva Kerro kaikille (2026) lumoaa tunnevoimaisuudellaan. Alli Haapasalo on aiemmin ohjannut vahvan, omaleimaisen Tytöt tytöt tytöt (2022) -elokuvan ja istuu täydellisesti tämän todellisen henkilön, Amanda Aaltosen elämäntarinaan perustuvan elokuvan ohjaajaksi. Kallio onnistuu jälleen oman kirjansa elokuvakäsikirjoittajana. Hän on malttanut jättää romaaninsa herkullisia juonilinjoja ja takaumia pois, ja osannut tiivistää omaa tekstiään elokuvaan sopivaksi, tärkeimmät teemat, kohtaukset ja tunteet säilyttäen. Tarina naisista, jotka tuomitaan tai eristetään vääränlaisten ajatusten, huonosti ymmärrettyjen sairauksien tai käyttäytymisen takia ei ole vanhentunut, vaan muuttunut jälleen valitettavan ajankohtaiseksi.
Eletään 1800-luvun loppua Turun seudulla. Amanda Aaltonen (Marketta Tikkanen) on 26-vuotias nainen, joka on saanut yhteiskunnalta tuomion, jossa hänet suljetaan loppuelämäkseen Seilin saarelle, mielisairaalaan, muiden kaltaistensa, hyljeksittyjen naisten joukkoon. Virallisia syitä naisen vankeuteen ovat irtolaisuus ja ”kuukautishulluus”, voimakkaat henkiset ja fyysiset oireet ennen kuukautisia. Saarella asustaa hoitajien lisäksi eri-ikäisiä naisia, joiden ”rikoksia” ovat oikeiden rikosten lisäksi muun muassa vapaamielinen käytös, pelkotilat, turhan vilkas mielikuvitus tai erilaiset mielenhäiriöt. Osasta ovat sukulaiset halunneet päästä eroon, taloudellisista syistä. Amanda ystävystyy muiden naisten kanssa, mutta ei halua sopeutua ja jäädä saarelle. Hän ei halua hyväksyä samaa ajatusta kuin ystävänsä Josefina (Nora Dadu): että Seilin naiset eivät ole oikeita ihmisiä, vaan pelkkä taakka yhteiskunnalle. Yksi asukkaista, Pikku-Greta (Aamu Milonoff) on kokenut lapsesta asti niin kovia, että hänen on vaikea hyväksyä itseään ja elämäänsä ylipäätään. Hoitajista uusin, Iso-Greta (Krista Kosonen) kokee hänkin itsensä sivulliseksi. Iso-Greta osaa kuitenkin ottaa oman tilansa ja käyttää valtaansa. Naiset pyrkivät työn avulla saamaan sisältöä päiviinsä. Kun Amanda saa pestin hiljaisen, kissaansa hellivän kalastajan (Jakob Öhrman) verkkojen paikkaajana, hänelle avautuu hetkellinen mahdollisuus salattuun onneen ja rakkauteen. Äkkiä saaren säännöt ja rajat kuitenkin uhkaavat ja pimentävät valon pilkahdukset. Yhteisöllisyys ja keskinäinen ystävyys ovat ainoat asiat, joihin potilaat voivat luottaa.
Kerro kaikille-elokuvassa on muutama vaikuttava leikkaus (leikkaajana Samu Heikkilä), joilla katsoja saadaan hätkähtämään ja ymmärtämään, mistä koko elokuvassa on kysymys. Niiden ansiosta ei pääse tuudittautumaan onnellisen lopun odotukseen tai siihen, että oikeus voittaa. Anna Vilppusen pukusuunnittelu voimistaa kuvien merkityksiä ja toimii omana taiteenlajinaan. Amandalle mekot ovat enemmän kuin vaatteita, ne ovat hänen todellinen sisimpänsä. Kaikki roolisuoritukset ovat hengästyttävän vaikuttavia. Ylväs ja voimakastahtoinen Marketta Tikkanen ensimmäisessä pääroolissaan nousee ykköseksi, mutta myös Nora Dadun surumielisen hilpeä Josefiina ja Aamu Milonoffin pienieleinen, mutta raadollisen rehellinen Pikku-Greta jäävät mielen syövereihin pitkäksi aikaa. Vilma Jään ja Kalle Vainion musiikki vihloo rintaa.
Upea Kerro kaikille (2026) muistuttaa, miten monin tavoin aikoinaan ja edelleenkin käytetään väärin valtaa ja pyritään vaimentamaan henkilöitä, jotka ovat erilaisia tai vaikeasti ymmärrettäviä, hankalia laittaa muottiin. Silloin muiden ihmisten, edes joidenkin, hyväksyntä ja tuki on kultaakin kalliimpaa.
Mari Lindqvist