Ohjaus ja käsikirjoitus: Natalie Halla
Pääosissa: ILMA Philipp Halla, base-hyppääjä, Itävalta, VESI Johanna Nordblad, vapaasukeltaja, Suomi, TULI Pako Rivas, katastrofialueiden palomies, Espanja MAA Georg Zagler, luolatutkija, Itävalta
Kuvaus: Teemu Liakka
Leikkaus: Benjamin Mercer
Musiikki: Michael Andreas Haeringer, Panu Aaltio
Kesto: 73 min.
Tuotanto: Marko Röhr / MRP Matila Röhr Productions
Suomi, 2016
MAA-VESI-ILMA-TULI
Katsojamenestykseksi nousseita luontoaiheisia elokuvia tuottaneen MRP Matila Röhr Productionsin dokumenttielokuva Neljä elementtiä- Maa, Vesi, Ilma, Tuli kertoo neljästä ihmisestä: vapaasukeltajasta, base-hyppääjästä, katastrofialueiden palomiehestä ja luolatutkijasta. Elokuvan on ohjannut itävaltalainen Natalie Halla ja kuvannut taidokkaasti Teemu Liakka (Järven tarina, 2016). Elokuva ei kuitenkaan ole pelkkää extreme -lajien kuvausta, vaikka henkilöt ovatkin parhaita omalla alallaan. Pikemminkin se kuvaa ristiriitaista, viha-rakkaus-suhdetta kunkin päähenkilön omaan elementtiin.
Suomalainen vapaasukeltaja Johanna Nordblad on maailmanmestari vapaasukeltamisessa jään alla. Itävaltalainen geologi Geor Zagler on kartoittanut Euroopan suurinta luolaverkostoa Untersbergin sisällä ja osallistunut vaikeisiin pelastustehtäviin syvissä luolissa. Espanjalainen katastrofialueiden pelastus- ja palomies Pako Rivas edustaa tuli-elementtiä ja ilman elementtiä Itävaltalainen base-hyppääjä ja varjoliitäjä Philipp Halla. Näille neljälle äärimmäiset olosuhteet ovat arkipäivää ja tärkeä osa kutsumusammattia. Silti jokaisen takaraivossa kummittelee pelko, menettäminen ja toisaalta rakkaus ja intohimo omaan elementtiin. Kukin heistä onkin tehnyt oman ratkaisunsa elementtinsä suhteen. Varjoliitäjä Halla päättää lopettaa lajin liian vaarallisena, kun perhe kasvaa, luolatutkija Zaglerin toiveena on kuollakin omassa elementissään, luolan uumenissa, vapaasukeltaja Nordblad tasapainoilee jatkuvasti jäänalaisen elämän vetovoiman ja vaarallisuuden välimaastossa, palomies Riva tunnustaa olevansa sisimmältään pyromaani.
Neljä elementtiä (2016) nojaa vahvasti Teemu Liakan vaikuttavaan kuvaukseen. Katsoja pääsee hänen mukanaan keskelle tulimyrskyä, jäänalaiseen maailmaan, kokemaan lentämisen ihmeen, ryömimään yhä syvemmälle luolaston uumeniin, maan sisään. Siksi onkin harmillista, että voimakkaisiin elementteihin verrattuna sinänsä mielenkiintoiset päähenkilöt jäävät hieman etäisiksi ja jalustalle nostetuiksi. Ratkaisu risteillä eri elementtien välillä tekee henkilökuvista sirpaleisia. 15-vuotiaan nuoren säveltaiteilijan Michael Andreas Haeringerin ja Panu Aaltion musiikki kyllä nivoo tarinaa yhteen ja kertoo omaa tarinaansa, mutta lievä hajanaisuus elokuvaa silti vaivaa.
Neljä elementtiä -dokumenttia voi toisaalta katsoa myös toisella tavalla; heittäytyen elementtien voimaan, kuin huvipuistolaitteissa ja viehättyä tai kauhistua omista tuntemuksista. Kaikki elementit; vesi, tuli, maa ja ilma kuuluvat elämään; jokaisen on itse määriteltävä, miten elementtejä kohtaan tuntee ja miten niiden kanssa pärjää, aivan arkisissa ympyröissä. Dokumentin jälkeen katsoja on todennäköisesti ainakin hieman tietoisempi omasta elementistään ja etenkin siitä vähemmän omasta.
MARI LINDQVIST