Lady Bird

Ohjaus ja käsikirjoitus: Greta Gerwig

Pääosissa: Saoirse Ronan, Laurie Metcalf, Tracy Letts, Lucas Hedges, Timothée Chalamet, Beanie Feldstein, Lois Smith, Stephen Henderson

Kesto:  94 min.

Yhdysvallat, 2017

 

LADY BIRD LÄHTEE LENTOON

4 tähteä

Parhaan komediaelokuvan ja naispääosan Golden Globe –palkinnot voittanut Lady Bird (2017) hurmaa kotikutoisuudellaan ja samaistuttavuudellaan.  Esikoisohjauksessaan Greta Gerwig (Frances Ha) ei yritä luoda elämää suurempaa ja onnistuukin juuri siksi elokuvassaan kuvaamaan elämää tunnistettavasti. Draamakomediansa pääosaan Gerwig on valinnut yhden tämän hetken kiinnostavimmista nuorista näyttelijöistä, Brooklynista tutun, herkkäkasvoisen ja eleettömän Saoirse Ronanin. Lady Birdinä Ronan painii pikkukaupungin tylsyyden ja tavallisuuden, koulunsa jäykkien perinteiden, ylihuolehtivaisten vanhempien, ensimmäisten sydänsurujen ja tulevaisuudenhaaveiden ristipaineessa kovin tutulla ja silti raikkaalla otteella.2000-luvun alkuun sijoittuva Lady Bird ihastuttaa tytön kasvutarinana, joka ei osoittele eikä opeta, vaan on ajaton kertomus elämästä pikkukaupungissa ja äidin ja tyttären hankalasta, mutta rakkautta täynnä olevasta suhteesta.

Itselleen Lady Bird-nimen antanut 17-vuotias, katolilaisen lukion viimeistä luokkaa käyvä  Christine (Saoirse Ronan)  riitelee lakkaamatta yhtä  itsepäisen  sairaanhoitajaäitinsä (Laurie Metcalf) kanssa. Väsynyt äiti tekee pitkää päivää pitääkseen perheestä huolta isän (Tracy Letts) jäätyä työttömäksi. Bestiksen kanssa tulee välirikko ja poikaystävät vaihtuvat, mutta eniten Lady Birdiä huolettaa, miten päästä pois umpitylsästä ja liian normaalista kotikaupungista Sacramentosta. New Yorkin taidekoulu houkuttaisi, mutta perheellä tekee tiukkaa rahasta ja äitikään ei tyttären mielestä ymmärrä eikä puhu tunteista, vaan jupisee vain liian erikoisesta mekosta ja ehkäisystä. Kun katolisen koulun nunnien ja vanhempien silmä vain välttää, Lady Bird onnistuu kuitenkin aikuistumisriiteissään päihdekokeiluista ekaan kertaan. Koulun cooleimman tytön bestiksekseen hetkeksi vaihtava Lady Bird saa silti huomata, että upeus ei ole siitä kiinni, kummalla puolella junarataa asutaan. Myöhemmin, kauempaa katsottuna myös se köyhä ja liian huolehtiva perhe saattaa nousta arvoon arvaamattomaan, kuten myös nurkkakuntainen, tutunturvallinen kotikaupunki.

Greta Gerwigin esikoisohjaus on rohkeasti pienimuotoinen indie-elokuva. Palkittu Saoirse Ronan sanavalmiina, mutta epävarmana, pää pilvissä leijuvana Lady Birdinä naurattaa ja ihastuttaa. Hetken mielijohteesta tehdyt tempaukset ovat välillä päättömiä, mutta kertovat myös rajojen etsimisestä. Äidin kommentit ovat arkisuudessaan sympaattisia. Hänen ikävä tehtävänsä, kuten muillakin äideillä, on välillä kerrata elämän realiteetteja. Rakkaus näkyy katsojalle, vaikkei se päähenkilölle aina välitykään. Kolmas elokuvan päähenkilö on ohjaajankin oma kotikaupunki, Kalifornian Sacramento. Tavallisuudestaan huolimatta kaunis, ihmisenkokoinen kaupunki jatkaa elämäänsä, vaikka sieltä muutetaan pois. Henkisesti se jää kuitenkin elämään siellä kasvaneiden sisimmässä, niin hyvässä kuin ehkä pahassakin.

Gerwigin  Lady Bird (2017) ei saanut ehdokkuuksistaan (paras elokuva, ohjaus, naispääosa, naissivuosa, alkuperäiskäsikirjoitus ja –ohjaus) huolimatta Oscareita, mikä oli ehkä odotettavissakin. Kepeän koominen, mutta myös melankolinen kasvutarina, naispuolinen Boyhood ei niitä välttämättä tarvinnutkaan. Sen voima on ennen kaikkea käsikirjoituksen aitoudessa ja samaistuttavuudessa sekä tarkkanäköisessä ohjauksessa. Pienikin on joskus suurta.

Mari Lindqvist

,