ISÄNPÄIVÄ
Ohjaus ja käsikirjoitus Aleksi Salmenperä
Pääosissa: Tommi Korpela, Tomi Lindfors, Laura Birn, Varpu Rintanen ja Vilja Rintanen
Kuvaus: Tuomo Hutri
Leikkaus: Samu Heikkilä
Äänisuunnittelu: Pietu Korhonen
Musiikki: Ville Tanttu
Kesto: 99 min.
Suomi, 2026
PERHETTÄ ETSIMÄSSÄ
Aleksi Salmenperä (mm. Lapsia ja aikuisia, Miehen työ, Tyhjiö) on paitsi moninkertaisesti palkittu elokuvaohjaaja, myös lähiaikoina kohahduttanut vahvalla osaamisella L/Over-sarjan puikoissa. Isänpäivä (2026) on taas aivan omanlaisensa tragikomedia elämässä pärjäämisestä, välittämisestä ja kohtaamisista. Pääosia esittävät oikeassakin elämässä lapsesta asti ystäviä olleet Tommi Korpela ja Tomi Lindfors.
Veikko (Tommi Korpela) on töissä palveluyksikössä ja auttaa siellä ystäväänsä Tinkeä (Tomi Lindfors) selviämään arjen haasteista. Entinen roudari Tinke on alkoholisoitunut ja menettänyt liikkumiskykynsä, mutta elämässä auttaa eteenpäin musta huumori ja vanha kaveruus. Kun miesten bändimenneisyydestä tutun Saimin (Laura Birn) teini-ikäiset kaksoset (taitavat Vilja ja Varpu Rintanen) päättävät ottaa selvää isästään, etsintä johtaa heidät Tinken jäljille. Saimi yrittää estää kaksosia tapaamasta Tinkeä, mutta sotkun keskelle vedetty Veikko on eri mieltä.
Suorasukainen ja rujo Isänpäivä (2026) lämmittää sydäntä. Sen henkilöt ovat vavahduttavan todellisen tuntuisia, ja dokumentaarisuuden tunne on koko ajan läsnä, etenkin tietysti Tinkeä esittävän Tom Lindforsin ansiosta. Mies esittää itsensä kaltaista henkilöä ja Tommi Korpelan Veikko pelaa yhteen hyvin kaverinsa kanssa. Korpela onnistuu jälleen kerran näyttelemään tuttuakin tutumpaa tavallista tyyppiä, sellaista, jolla ei ole pääroolia elämässä, mutta jonka sivurooli on sitäkin tärkeämpi. Muissa sivuosissa oikean Pelastusarmeijan asumispalveluyksikön asiakkaat esittävät pitkälti itseään. Tämä on ollut hieno valinta aiemmin dokumenttiohjaajana toimineelta Salmenperältä.
Isänpäivän käsikirjoitus kulkee kuin elämässä, välttäen odotettavissa olevan kyyneliä kerjäävän loppukohtauksen. Taloudellisti leikatun elokuvan päätös saa palan kurkkuun juuri siksi, että asiat eivät etene kuin elokuvassa. Veikon välittäminen kaverista loppuun saakka, Salmenperän muistutus yhteiskunnan vähäosaisten olemassaolosta ja siitä, että kuka tahansa voi olla yksi heistä sairaskohtauksen, addiktion, väärien valintojen tai huonon tuurin takia, kolahtaa lujaa. Vain auttaminen ja huolehtiminen on tärkeää. Jos jonkun puheesta ei saa selvää, on lohduttavaa, että tulkkeja löytyy. Silloin voi uusi perheenjäsenkin löytyä ja monen elämä saada uuden arvokkaamman suunnan.
Mari Lindqvist
