Ohjaus: Klaus Härö
Käsikirjoitus: Kirsi Vikman ja Jimmy Karlsson
Pääosissa: Oona Airola, Laura Birn, Jussi Vatanen, Mari Rantasila, Sari Siikander, Kaarina Hazard, Merja Larivaara
Kesti: 87 min.
Suomi, 2026
KUN RAJAT TULEVAT VASTAAN
Klaus Härön elokuvat ovat tunnettuja laadukkuudestaan. Sisältö ja visuaalinen ilme muodostavat toimivan kokonaisuuden, koskettavuutta ei puutu, ei myöskään moniulotteisia, mutta silti arkisia henkilöhahmoja. Vaikka kerronta on perinteistä, se ei estä elokuvia herättämästä ihan uusia ajatuksia ja näkökulmia ihmissuhteista ja sosiaalisista tilanteista, yhteiskunnastakin. Suomalais-liettualaisena yhteistyönä tehty Hetki ennen valoa on jälleen tällainen elokuva ja kuitenkin uudenlaista Häröä. Nyt päähenkilöinä ovat kaksi naista ja teemana ja tapahtumahetkenä terveydenhoidon kriisitilanne, joka vaikuttaa voimakkaasti molempien naisten sen hetkiseen elämään ja heidän lapsiinsa. Elokuvan ovat käsikirjoittaneet Kirsi Vikman ja Jimmy Karlson.
Lenin (Oona Airola) ja Karin (Jussi Vatanen) vastasyntyneellä pojalla on todettu sydänvika ja hän odottaa keskoskaapissa teho-osastolla leikkausta. Hoitoalalla on juuri alkanut työtaistelu ja sairaalaa uhkaa joukkoirtisanoutuminen. Inka (Laura Birn) on erikoissairaanhoitaja, joka lupaa Lenille olevansa tavoitettavissa, vaikka työajan ulkopuolellakin, koska huomaa Lenin hädän ja tuskan kestämättömän paineen alaisena. Tätä eivät muut sairaanhoitajat hyvällä katso, etenkään työtaistelua luotsaava Tuula (Mari Rantasila). Kotona yksinhuoltajana sinnittelevä Inka on uupunut ja lähinnä nukkuu kaikki liikenevät vapaa-ajat. Seitsenvuotias poika keittää äidilleen aamukahvit ja viettää pitkiä aikoja yksin kotona, äidin raataessa töissä. Inka haluaa tehdä oikein, mutta kaikki ovat tyytymättömiä; työkaverit, poika, vauvastaan huolissaan oleva Leni, Inkan äiti (Merja Larivaara), joka on huolissaan lapsenlapsestaan ja ystävät, joille Inkalla ei ole aikaa. Kaiken yllä leijuu huoli isommasta kokonaisuudesta. Jos tilanne hoitoalalla ei ratkea ja hoitajat eivät saa riittävästi palkkaa, että tulisivat toimeen, Inkat ja Inkan kaltaiset loppuvat kesken ja palavat loppuun. Silloin tapahtuu suuria tragedioita.
Elokuvan näkökulma on hoitajan. Minkälaista on tehdä työtä, jossa pääasia on suojelussa ja huolehtimisessa? Jos tällainen ihminen ajetaan loppuun, miten käy niille, jotka ovat täysin heidän varassaan? Näkökulma on myös kahden äidin, joille lapsista huolehtiminen usein pääasiassa jää. Inkan kohdalla painetta on kaksinkertaisesti, sekä työn puolesta, että äitinä. Kummassakaan hän ei tule onnistumaan ja pärjäämään, jos ylikuormittuminen uhkaa. Oona Airolan Leni on uuden edessä: hän yrittää taistella vastasyntyneen esikoisensa puolesta, vaikka omat voimat ovat synnytyksen ja shokin takia vähissä. Sekä Airolan että Birnin näyttelijäntyö on taidokasta ja koskettavaa. Pienillä eleillä ja ilmeillä liikutetaan katsojaa ja saadaan aikaan sydämentykytyksiä, huolta että voimakkaita samaistumisen tunteita. Hetki ennen valoa on naisten elokuva, miehet jäävät tällä kertaa suosiolla sivuun, vaikka Jussi Vatanen Karina varmaa ja uskottavaa työtä tekeekin. Robert Nordströmin kuvaus perustuu ennen kaikkea väreillä korostamiseen. Sairaalan siniset hetket vahvistavat surun ja viileyden tunnelmaa, mielenosoitukset räiskyvät oransseina huutomerkkeinä varoittamassa, mitä voi tapahtua, jos mitään ei tapahdu.
Hetki ennen valoa (2026) muistuttaa, että huolehtiminen vaatii myös sitä, että huolehtijoista huolehditaan. Silloin tarvitaan rajoja ja niissä kiinnipysymistä. Härö onnistuu kertomaan tarinan niin, että elokuvan katsomisen jälkeen asiaa on mahdotonta unohtaa. Siksi elokuvaa voi sanoa jopa Härön elokuvien mittapuulla oikein onnistuneeksi.
Mari Lindqvist