Ohjaus: Chloé Zhao
Käsikirjoitus: Chloé Zhao, Maggie O’Farrell
Pääosissa: Paul Mescal, Joe Alwyn, Emily Watson, Jessie Buckley, Jacobi Jupe, David Wilmot, Bodhi Rae Breathnach, Olivia Lynes, Freya Hannan-Mills
Kesto: 126 min.
Englanti, Yhdysvallat, 2025
HAMNET- SURUSTA JA RAKKAUDESTA
Kiinalaisohjaaja Chloé Zhao tunnetaan parhaiten nykypäivän kiertolaisista kertovasta elokuvastaan Nomadland (2020), jolla hän voitti parhaan ohjauksen Oscarin, toisena naisena maailmassa. Jo Nomadlandissa Zhaon henkilöohjaus ja tunnelmien intensiivisyys liikutti, perinteisen dramaturgian jäädessä välillä raikkaasti sivuosaan. Hamnetissa tämä toistuu. Nyt päätunteet ovat rakkaus ja suru. Nämä tuodaan katsojan iholle poikkeuksellisen tiiviisti kaikessa fyysisyydessään.
Elokuva pohjautuu Maggie O’Farrellin samannimiseen romaaniin, joka kertoo William Shakespearen elämästä Hamlet-näytelmän syntyaikoihin 1500-luvun lopun Englannissa. Päähenkilönä on näytelmäkirjailijan sijaan tämän vaimo, kansanparantajana tunnettu luonnonlapsimainen Agnes. Elokuvan keskiöön nousee Shakespearen perheen suuri tragedia, 11-vuotiaan Hamnet-pojan kuolema. Kaiken taustana on luonto; erityisesti metsä, jonka Agnes kokee niin kodikseen, että pyrkii synnyttämäänkin siellä. Kahdeksalla ehdokkuudellaan Hamnet saattaa olla Nomadlandiakin suurempi Oscar-rohmu. Ainakin Agnesia esittävän Jessie Buckleyin voittoa voi pitää hyvinkin todennäköisenä. Sen verran aistivoimainen ja mieleen jäävä on hänen suorituksensa. Samoin parhaan ohjauksen pokaalin saaminen näyttää yhtä lupaavalta kuin Nomadslandin aikaan. Golden Globe 2026 -gaalassa Hamnet ehti jo voittaa parhaan draamaelokuvan ja naispääosan palkinnot.
1500- ja 1600-lukujen taitteessa, Englannin maaseudulla nuori latinanopettaja William (Paul Mescal) iskee silmänsä itseään vanhempaan naiseen, omituisena noitana pidettyyn Agnesiin (Buckley). Nainen kulkee metsissä haukka käsivarrellaan ja omaa parantajan ja ennustajan taitoja. Rakkaus roihahtaa heidän välillään ilmiliekkiin. Nahkurin perheeseen syntynyt Will ei saa läheisiltään hyväksyntää intohimojensa; tarinoiden kirjoittamisen ja mielitiettynsä suhteen, mutta pitää päänsä. Kun Agnes tulee raskaaksi, pari menee naimisiin. Willin äiti (Emily Watson) antaa armon miniälleen tämän synnytettyä lapsen. Esikoistytön, Susannan jälkeen Agnes ja Will saavat vielä kaksoset, tytön ja pojan. Elättääkseen perheensä Will lähtee nahkurin töiden perään Lontooseen, Agnesin jäädessä maalle lasten kanssa. Paiseruton riehuessa seudulla perheen 11-vuotias Hamnet-poika (Jacobi Juben) kuolee. Alunperinkin Willin kaupunkiin lähtöä vastustanut, murtunut Agnes ei pysty antamaan anteeksi miehensä poissaoloa. Suuri luonnonvoima, rakkaus on vaihtunut kaiken nieleväksi suruksi ja muuriksi Agnesin ja Willin välille. William löytää kaupungissa teatterin ja taiteen tekemisen ainoana mahdollisena lohtunaan ja pakotienään.
Łukasz Żalin kuvaus on harkittua ja usein kuin sivullisten, lintujen, puiden, kalliolohkareiden näkökulmakuvaa etäämmältä. Kuoleman tullessa kuvaan, ilmestyvät ovet, luolan suut ja näyttämön aukot mukaan. Haamuille ja surulle on annettava poistumisteitä ja näyttäytymismahdollisuuksia. Sisäkuvaus on maalauksellista, valojen ja varjojen leikkiä. Jo Normaaleja ihmisiä– tv-sarjassa ihastuttanut irlantilainen Paul Mescal tekee jälleen vaikuttavaa työtä. Rakastuminen, epätoivo ja intohimo kirjoittamiseen kaikkine häilymisineen ovat hänen tekemänään totta. Zhaon herkkävireisessä ohjauksessa on taikaa. Elokuva ei olisi kuitenkaan sama ilman Jessie Buckleyn eläimellistä heittäytymistä. Hetki, jolloin hän ymmärtää miehensä uuden työn, taiteen tekemisen merkityksen saa katsojassa poikkeuksellisen voimakkaan samaistumis- ja tunnereaktion. Tätä taide on, tämän vuoksi sitä tehdään. Samaa voi sanoa koko elokuvasta. Hamnet (2025) on taidetta ja tunnetta alusta loppuun, kaikelle kansalle.
Mari Lindqvist